31.10.2012

Golggotmánnu


Jalo ajatukseni perustaa päiväkirja internettiin (voi miten allerginen olenkaan anglosaksisille lainasanoille, myös blogille!) oli tyssätä jo heti tähän ilmeisesti atk-tukihenkilön läsnäoloa vaativaan perustuskiven muuraamiseen eli blogin luomiseen, ulkoasun muokkaamiseen ynnä muuhun säätämiseen.  Mitään mukavia kuvia en tietenkään taustalle osannut laittaa, joten mennään nyt tällä varsin valjulla värimaailmalla. Toimikoon teksti kuvana, sillä mielestäni yksi kuva kertoo tuhat sanaa vain silloin, kun sanataide ei ole hallussa. Toivonpa todella, että opin noita kuvia lisäämään...

No. Nyt on takana vuosi ja 10 kuukautta opintoja luonto- ja ympäristöalan perustutkintoja, opintoviikkoja kertynyt pian vaadittava 90, harjoittelut harjoiteltu - siispä muutamaa pikkuseikkaa vajaa valmis luonto-ohjaaja tässä terve. Vinottava pino poroelinkeinon tietolaareja tuossa vieressä ilmeisesti koettaa vihjailla, että jonkinnäköinen lopputyö olisi vielä väännettävä vaan kun tässä joskus napakassa nousujohteisessa punaviinituubassa sen kasaan raapaisen niin olisikohan se sitten siinä, kaksvitosen tyttären ensimmäinen tutkinto sitten valkoisen samettilakin silomuovireunoineen. Kuka olisi uskonut. Minun piti olla tässä vaiheessa valtiotieteiden maisteri ja korkeassa asemassa. Vaan ken itsensä alentaa, hänet ylennettäköön. Eikö?

Huomenna on ensimmäinen marraskuuta ja se tarkoittaa, että tuo musta ja pimeä, kovin merkityksetön kuukausi on neljän viikon mittainen lähtölaskenta sille, että survon uskollisen sitikkani sisuksiin kasan villavaatteita, huopakumpparit, paistinpannun ja liudan muita esineitä sekä koko kahden vuoden (!!??) aikana hankkimani osaamisen oppaan työstä ja paikattu pakoputki päristen tuuttaan kutostietä kohti Sallaa. Luvassa on talvikauden mittainen jakso työtä, jota en ole koskaan tehnyt, jota en olisi koskaan kuvitellut tekeväni, työtä joka juontaa sellaisesta maailmasta jossa en ole koskaan ollut ja joka on minulle täysin vieras - mutta kiinnostava, kutkuttava, valtava tuntematon maailma, jonka lain ja säännöt sanelevat siniviitta Mielikki, metsän herra Tapio ja tuulen suunta.

Toisin sanoen turismi, markkinatalous, asiakaslauman päihtymystila ja se, jaksaako sitä hymyillä ja esittää osaavansa nämä ikiaikaiset eränkävijän klassiset, lähes salatieteen tasolla olevat taidot.

So help me god.

(Esko Kalervo puhuu radiossa, vaikea keskittyä...)


3 kommenttia:

  1. Mahtavaa Saara, tästä se lähtee!

    Jään innolla odottamaan tulevia kertomuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan...

      Olet ollut blogi-innoittajani numero yksi, katsotaan pystynkö yhtä aktiiviseen ja koukuttavaan päivittelyyn. :) Minulta uupuu vain puolentusinaa hevosta, tsiljoona lammasta ynnä kolme viikaria sekä muut vipeltäjät. Kuukauden päästä tosin kaitsen nelikymmenpäistä porotokkaa. :)

      Poista
    2. Heh! Ehkäpä porotokka siivittää sinut tilannekoomisiin ja jännittäviin seikkailuihin! Minun bloggailut nyt on yleensäkin ihan jonninjoutavaa höpinää. Jatkoa täällä siis odotellaan... :):):)

      Poista